Rikottuja lupauksia ei ollutkaan
tarkoitus pitää.
Tai niin sä ainakin sanoit. Väistelit
velvollisuutta noilla sanoilla uudestaan ja uudestaan. Vuodesta
toiseen. Sä lupasit paljon, mutta rikoit jokaisen lupauksen. Siitä
johtuen olen niin tarkka lupauksista. En lupaa asioita joiden
pitämisestä en voi olla varma. Tiedän kuinka paljon sattuu, kun
toinen pettää lupauksensa.
Mä muistan ne kerrat kun sä lupasit
pitää musta huolta. Sä petit ne lupaukset joka kerta. Sä lupasit
että kaikki muuttuisi hyväksi. Mutta kaikki muuttui vaan
pahemmaksi.
Mä tiedän olevani sun elämäs suurin
virhe. Sä et olis halunnut mua. Me molemmat tiedetään se. Ja mä
ymmärrän sen, en mäkään haluis mua. Mä en ole mitään mitä sä
haluisit mun olevan. Sä olet pettynyt muhun, ja kai se on ihan
ymmärrettävää.
Sä naurat mun ongelmille. Sä et olis
halunnut että saan hoitoa. Sä haluat että mä kärsin. Ja mä
kärsin kokoajan. Sä olet varmaan nyt tyytyväinen. Sietäisi
ainakin olla. Sä varmaan hypit riemusta kun mä kuolen. Sellainen sä
olet.
Et sä välitä.
Et sä ikinä välittänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti